7.5.14

Lagotto romagnolo

Lagotto romagnolo on ihastuttava keskikokoinen kiharakarvainen kaveri Pohjois-Italiasta. Ensimmäiset lagotot saapuivat Suomeen 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen rodun suosio on kasvanut nopeasti. Vuosien 2003 ja 2013 välillä Suomeen rekisteröitiin melkein 3000 uutta lagottoa ja pelkästään vuonna 2013 uusia yksilöitä rekisteröitiin 372 kpl. Kaikki rekisteröidyt koirat eivät tietenkään olleet pentuja vaan lukuun kuuluu myös tuontikoiria ulkomailta.

Lagotton sanotaan usein muistuttavan espanjan tai portugalinvesikoiraa, ja sitä kutsutaankin italian vesikoiraksi, mutta vielä suositumpi nimitys lagotolle on tryffelikoira, johtuen sen käytöstä tryffeleiden etsinnässä. Virallista suomenkielistä nimeä lagotolla ei kuitenkaan ole, vaan se tunnetaan vain Lagotto romagnolona.

Miksi Lagotto
Syitä rodun suosioon on monta, mutta luultavasti rodun luonne, koko, koulutettavuus ja soveltuvuus erilaisiin talouksiin on ollut osana rodun menestyksen takana. Paitsi että lagotto on mahtava monenlaisiin aktiivisiin perheisiin kotikoiraksi, soveltuu se myös hyvin erilaisiin koiraurheiliajeihin ja käyttökoiraksi eri aloille.

Lagotto on myös vähemmän allergisoiva kuin monet muut koirarodut, mikä tekee siitä soveliaan koira-allergiasta kärsiviin perheisiin. On kuitenkin muistettava että täysin allergeeni-vapaata koiraa ei ole olemassa, joten jos kärsii koira-allergiasta ja harkitsee koiran hankintaa kannattaa aina tutustua kyseisen rodun koiriin jo ennen koiran hankintaa, jotta tietää mikä mahdollinen reaktio koirsta tulee. Paras tapa tutustua koiran sopivuuteen (allergian kannalta) omaan perheeseen on ottaa koira lainaksi omaan kotiin jolloin selviää mikääli perheenjäsenet alkavat oireilemaan. On kuitenkin muistettava että yksilöiden välillä on eroja.

Lagoton ulkonäkö on myös luokseensa vetävä. Suuri kirsu (nenä), lerppakorvat ja puhuvat silmät ovat lagoton tyypillisiä piirteitä mihin usein kiinnitetään huomiota. Myös nallemainen turkin ulkonäkö tekee lagotosta helposti lähestyttävän. Koiria pelkäävä naapuri saattaakin yht-äkkiä sallia lagoton luokseensa, ja huomaatkin heidän kohta istuvan vieri-vieressä.

Luonne
Lagotto on luonteeltaan iloinen, määrätietoinen, hyväntahtoinen ja kekseliäs. Lagotto kiintyy omistajaansa, mutta ilahtuu kun kuka tahansa jaksaa antaa sille huomiota ja rapsutuksia. Lagotto on myös hyvä varoittaja, eikä vieraita pääse ovelle tai pihaan ilman pientä haukuntaa. Lagoton luonne on kuitenkin pehmeä, joten lempeä mutta määrätietoinen koulutus on tarpeen. Lagotto on oppivainen ja melko helppo kouluttaa. Metsässä se viihtyy nenä maassa, mutta riistaviettiä on jalostettu pois rodusta jotta sitä voitaisiin käyttää tehokkaammin tryffeleiden etsintään; lagoton voi kuitenkin kouluttaa monenlaisten sienten etsintään, ei vain tryffeleiden.

Terveys
Lagoton perusterveys on melko hyvä, sillä se on sopusuhtainen rakenteeltaan eikä rodussa esiinny liioiteltuja piirteitä. Lagotoilla on kuitenkin havaittu joitakin rotu-tyypillisiä sairauksia: pentuiän epilepsiaa ja aivojen kertymäsairautta. Molempiin on olemassa geenitestit ja ne ovat yhden geenin aihuttamia resessiivisiä (väistyviä) tauteja. Näin ollen jos geenitesti oisoittaa että kumpikaan vanhemmista ei kanna sairausalleelia, myöskään pennuilla ei tule olemaan sairauteen johtavaa alleelia. Mikäli vanhemmat kantavat sairausalleelia, mutta eivät itse ole sairaita, sairausalleeli voi kuitenkin periytyä myös pennuille. Kuitenkin jos pentu saa sairausalleelin vain toiselta vanhemmalta ja terveen alleelin toiselta, pentu ei tule sairastumaan, vaan ainoastaan kantaa sairauteen johtavaa aleeliä. Lisäksi lagotoilla esiintyy lonkkanivelen dysplasiaa, mikä ei ole harvinaista muissakaan roduissa. D tai huonompi-lonkkaisi yksilöitä ei suositella jalostukseen. Mikäli koira on C-lonkkainen suositellaan että parilla on A tai B lonkat. Myös sisäänpäin kääntyneitä silmäripsiä esiintyy rodussa. Näiden lisäksi lagotoilla voi esiintyä muillekin roduille tyypillisiä sairauksia kuten kyynärnivelen dysplasiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, sydänvikoja, syöpää, kaihia, allergioita tai atopiaa.

Ulkonäkö ja turkki
Turkin laatu vaihtelee koirakohtaisesti, mutta yleistäen voidaan sanoa että turkki on kihara, villava ja tiheä. Lagotosta ei irtoa karvaa, mutta jos karvan päästää todella pitkäksi karva saattaa alkaa katkeilla. Karva myös huopaantuu helposti, joten turkkia pitää harjata ja kammata auki silloin tällöin. Myös saksia voi käyttää pahimpien takkujen poistoon. Lagoton turkkia ei kuitenkaan saa pitää aukiharjattuna vaan pohjavillan poiston jälkeen turkki kastellaan ja annetaan kuivua itsekseen, jolloin karva pääsee uudelleen kihartumaan. Lagoton turkki kannattaa myös leikata lyhyeksi joko saksilla tai trimmerillä kerran tai pari kertaa vuodessa. Näin karvat pääsevät vahvistumaan, ja turkki on myös helpompi hoitaa kun se on lyhyempi. Varsinkin kurakeleillä siihen tuppaa kertymään kaikenlaista mielenkiintoista ulkoa luonnosta. Luntakin tarttuu talvi-aikaan, ja nuoskakeleillä kannataa varautua suihkuttamaan koira sisään tullessa, että saa poistettua lumipallot turkista.Koska turkkiin kertyy roskaa helposti pitää myös varautua talon siivuokseen, roskat kun tuppaavat varisemaan turkista pikku hiljaa kävelyn jälkeen.
Tarkan kuvauksen lagoton ihanne-ulkonäöstä löytää kennelliiton sivuilta rotukuvauksesta:
http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_8/8lagotto.pdf
Lagoton pää on melko suuri kuten kirsukin. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja taittuneet (lerppuvat). Kaula on lihaksikas, runko tiivis ja vahva. Lagoton selän kuuluu olla suora, eikä häntä saa olla kippuralla, mutta sen kuuluu kaartua selän ylle kauniissa kaaressa. Jalat ovat lihaksikkaat ja suorat, liikkeet tasaiset ja reippaat. Lagoton turkin väri vaihtelee suuresti tumman ruskeasta vaaleaan ruskeaan ja kellertävästä valkoiseen. Jotkut yksilöt saattavat näyttää harmaan-ruskeilta, mutta oikeasti rodussa ei esiinny mustaa väriä, joten harmaan-ruskeassa turkissa on vain ruskeita ja vaaleita karvoja, ei mustaa ollenkaan. Osalla lagotto romagnoloista on ruskea maski ja laikukkaitakin lagottoja löytyy joilla on sekää vaaleita että ruskeita laikkuja. Säkäkorkeus: urokset 43–48 cm (ihannekorkeus 46 cm); nartut 41–46 cm (ihannekorkeus 43 cm, jonka sallittu poikkeama +/-1cm). Paino: urokset noin 13–16 kg; nartut noin 11–14 kg.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti